Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF 2016) määrittää toimintakyvyn kokonaisvaltaisesta näkökulmasta, ja se ottaa huomioon terveydentilaan liittyvien tekijöiden lisäksi myös ympäristö- ja yksilötekijöiden vaikutuksen. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi tuki, palvelut ja apuvälineet sekä vaikkapa harrastukset. Toimintakykyä voidaan mitata usealla eri tavalla, mutta useimmiten se kattaa arjen toimintoja ja niissä selviytymistä. Tähän katsaukseen on vallittu toisaalta juuri tällainen arjesta selviytymistä kuvaava mittari sekä toisaalta muistinsa huonoksi kokevien osuutta kuvaava muuttuja. Itsestään huolehtimisen vaikeutta kartoitetaan useilla, hyvin konkreettisilla kysymyksillä, jotka kattavat muun muassa kykyä peseytyä, pukeutua ja lämmittää ruokaa.

 

Kaikkiin suomalaisiin verrattuna helsinkiläisten toimintakyky on etenkin miehillä hieman parempi, kun sitä mitataan niiden osuudella, joilla on  vakava toimintarajoite (ks. alla oleva kuvio). Muiden toimintakykyä mittaavien mittareiden osalta erot olivat pienet. Esimerkiksi helsinkiläisistä 75 vuotta täyttäneistä miehistä ja naisista yhteensä 10 prosenttia koki suuria vaikeuksia itsestään huolehtimisesta, kun vastaava osuus koko maassa oli 11 prosenttia. Naiset kokivat toimintakykyyn liittyviä vaikeuksia hieman useammin kuin miehet.

 

Kuten edellä mainittiin toimintakyky ei perustu pelkästään terveydentilaan, vaan myös ympäristötekijät vaikuttavat siihen, ja toimintakyky voi myös parantua ilman että terveydentilassa tapahtuu muutosta, jos vanhusten toimintaympäristöä kehitetään ja parannetaan. 75 vuotta täyttäneiden osalta on myös tietoa siitä, kuinka suuri osuus  kokee, ettei ole saanut apua riittävästi heikentyneen toimintakyvyn vuoksi. Noin 11 prosenttia helsinkiläisistä koki, ettei ollut saanut apua riittävästi, kun koko maassa osuus oli 12 prosenttia.

 

Myös naisten ja miesten välillä on Helsingissä eroa kokemuksessa siitä, onko saanut riittävästi apua heikentyneen toimintakyvyn takia. Kun helsinkiläismiehistä 4 prosenttia koki näin, oli osuus naisilla yli kolminkertainen. Ero selittyy osittain  rakenteellisilla tekijöillä: 75 vuotta täyttäneiden naisten ikärakenne on vanhempi kuin miesten ja avioliitossa on huomattavasti pienempi osa tämän ikäisistä naisista kuin miehistä.