Helsinkiläiset ikääntyneet ovat keskimäärin varsin hyvintoimeentulevia, eikä heidän tulotasonsa jää kauas työikäisen väestön keskituloista. Ikääntyneiden tulotaso on viime vuosina myös noussut ja ero työikäiseen väestöön kaventunut. Vaikka ikääntyneen väestön toimeentulosta saa varsin positiivisen kuvan monilla yleisillä taloudellista toimeentuloa mittaavilla mittareilla, kaikilla ikääntyneillä asiat eivät kuitenkaan ole yhtä hyvin. Ikääntyneiden taloudellista toimeentuloa onkin tärkeää tarkastella myös pienituloisuuden näkökulmasta.

Ei ole olemassa yhtä tiettyä mittaria, jonka perusteella voitaisiin esittää kokonaiskuva siitä, kuinka suuri osa ikääntyneistä on pienituloisia. Pienituloisuuden kuva muuttuu valitusta määritelmästä ja mittarista riippuen. Kun pienituloisuutta tarkastellaan, on tärkeää, että tarkastelunäkökulmia ja käytettäviä mittareita on useita.

Tässä pienituloisuutta tarkastellaan pienituloisuusasteen ja Kelan maksamien perusturvaetuuksien mukaan. Perusturvaetuuksista tarkasteluun on nostettu kansaneläke, asumisen tuet ja toimeentulotuki. Pienituloisuutta kuvaavat tulo- ja etuustiedot eivät kerro suoraan tulojen riittävyydestä, ja siksi on tarpeen tarkastella myös väestötutkimuksella kerättyä tietoa ikääntyneiden koetusta toimeentulosta (ks. Koettu toimeentulo).

Joka viides vanhuuseläkeläinen sai kansaneläkettä

Ikääntyneen väestön pääasiallinen tulonlähde on vanhuuseläke (ks. Vanhuuseläkkeet). Valtaosalla vanhuuseläkkeen saajista (lähes 80 %) eläke maksetaan kokonaan ansioihin sidottuna työeläkkeenä. Noin joka viidennelle työeläkettä ei ollut kertynyt lainkaan tai sitä oli kertynyt niin vähän, että hänelle maksettiin kansaneläkettä. Kelan maksama kansaneläke on täysimääräisenä yksinasuvalla 665 euroa kuukaudessa ja parisuhteessa elävällä 594 euroa kuukaudessa. Pienimpiä eläkkeitä saavien eläkettä voidaan täydentää takuueläkkeellä. Takuueläkkeellä taataan eläläiselle 838 euron vähimmäiseläke.

 

Kansaneläkettä saavia ikääntyneitä oli Helsingissä 24 355 vuonna 2019, 20 prosenttia vanhuuseläkkeensaajista. Heistä suurimmalla osalla vanhuuseläke muodostui työeläkkeen ja kansaneläkkeen yhdistelmästä. Neljällä prosentilla (4 700 henkilöä) vanhuuseläke jäi niin pieneksi, että sitä täydennettiin takuueläkkeellä. Niin kansaneläkkeen kuin takuueläkkeen saaminen on naisilla yleisempää kuin miehillä.

 

 

Kaikki  kansaneläkkeen saajat eivät kuitenkaan ole huonosti toimeentulevia. Kansaneläke on henkilökohtainen etuus, johon esimerkiksi  puolison tulot tai oma varallisuus eivät vaikuta. Vaikka siis saisi pientä kansaneläkettä, voi taloudellinen tila olla turvattu vaikkapa puolison tulojen tai oman varallisuuden avulla. Toisaalta täytyy muistaa myös se, että kun tarkastellaan pienituloisuutta kansaneläkkeen saamisen näkökulmasta, tarkastelun ulkopuolelle jäävät ne, joiden työeläke jää vain hieman kansaneläkkeen maksurajan yläpuolelle.

 

Yksinasuvista ikääntyneistä yli 12 prosenttia on pienituloisia

Pienituloisuusaste kertoo, kuinka suuri osa väestöstä asuu kotitalouksissa, joiden käytettävissä olevat rahatulot ovat pienemmät kuin 60 prosenttia koko maan kaikkien kotitalouksien tulojen mediaanista. Pienituloisuusasteen vanhuutena on, että siinä tarkastellaan kotitalouden käytettävissä olevia kulutusyksikkökohtaisia rahatuloja, jotka pitävät sisällään myös verottomat etuudet kuten asumistuen ja perustoimeentulotuen. Vuonna 2018 pienituloisuusraja oli yksinasuville 14 970 euroa vuodessa (n. 1 248 €/kk)  ja kahden hengen kotitalouksille 22 455 euroa vuodessa (n. 1 871 €/kk/kotitalous). Helsingin 65 vuotta täyttäneistä yhden hengen kotitalouksista 14 prosenttia (6 700) ja kahden hengen kotitalouksista 1,7 prosenttia (400) oli pienituloisia tämän määritelmään mukaan.

 

14 prosenttia ikääntyneistä sai eläkkeensaajan asumistukea

Vaikka tulot olisivatkin edellä esitetyn pienituloisuusrajan yläpuolella, monella ne eivät silti riitä kattamaan välttämättömiä elinkustannuksia - etenkään Helsingissä, jossa esimerkiksi asumisen kustannukset ovat koko maan keskiarvoa huomattavasti korkeammat. Näissä tilanteissa toimeentuloa turvaa ikääntyneidenkin osalta asumisen tuet ja toimeentulotuki. Pienituloisen eläkeläisen asumista tuetaan pääasiassa eläkeläisten asumistuella - yleistä asumistukea ikääntyneistä sai alle prosentti (0,6 %). Eläkkeen saajan asumistukea sai vuonna 2019 lähes 15 400 ikääntynyttä (13,7 %). Asumistuen saajista lähes 90 prosenttia asuu yksin ja yli 90 prosenttia vuokra-asunnossa.

Jos ansiotulot tai syyperusteiset etuudet ja asumisen tuet eivät riitä turvaamaan toimeentuloa, viimesijaisen turvaverkon tarjoaa myös ikääntyneille toimeentulotuki. Helsinkiläsistä ikääntyneistä noin 2 500 (2,3 %) oli vuoden 2019 aikana perustoimeentulotuen piirissä. Perustoimeentulotuen lisäksi toimeentulotukea maksetaan täydentävänä ja ehkäisevänä toimeentulotukena. Täydentävää toimeentulotukea sai 1 211 (1,1 %) ja ehkäisevää 1 021 (0,9 %). Perustoimeentulotuen saajien vähäistä lukumäärää vanhuuseläkeläisten kohdalla selittää osaltaan se, että takuueläke nostaa vanhuuseläkeläisen tuloja juuri sen verran, että oikeutta perustoimeentulotukeen ei välttämättä synny. Toisaalta toimeentulotuen alikäytön suhteen juuri ikääntyneet ovat riskiryhmä (esim. Ohisalo ja Saari, 2014). Toimeentulotuen alikäyttöä on selitetty muun muassa heikentyneellä toimintakyvyllä, etuuksiin liittyvän tiedon puutteella ja haluttomuudella hakea tukea. 

Ikääntyneillä pienituloisuus periytyy yleensä eläkettä edeltäneeltä ajalta

 

Ikääntyneiden pienituloisuuden taustalla on esimerkiksi pitkittynyttä työttömyyttä tai pitkäaikaissairauksista ja erilaisista vammoista johtuvaa työkyvyttömyyttä, jonka seurauksena työeläkettä kerryttävää työuraa ei kerry ja vanhuuseläke maksetaan kansaneläkkeenä. Osalla taustalla voi olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia. Pienituloisuus on keskimääräistä yleisempää yksinasuvilla, matalasti koulutetuilla ja maahanmuuttajataustaisilla. Tutkimuksissa on todettu, että pelkkä perusasteen koulutus, yli 65 vuoden ikä ja yhden hengen taloudessa asuminen ovat pienituloisuuden ja jopa köyhyyden riskitekijöitä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018; Eskelinen ja Sironen, 2017; Kuivalainen yms. 2017).

 

 

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2018). Iäkkäät: eriarvoisuus iäkkäillä. Osoitteessa  https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/elamankulk... [viitattu 26.10.2018]

 

Eskelinen, Niko ja Jiri Sironen (2017). Köyhyys. Syitä ja seurauksia. Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin.

 

Kuivalainen Susan & Rantala Juho  & Ahonen Kati & Kuitto Kati & Liisa-Maria Palomäki (2017). Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo 1995-2015. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 1/2017.

 

Mukkila, Susanna, Kristiina Aalto ja Anna-Riitta Lehtinen (2018). Sosiaaliturvan riittävyys viitebudjettien valossa. Talous ja yhteistkunta 1/2018, 24-29.

 

Ohisalo, Maria ja Juho Saari (2014). Kuka seisoo leipäjonossa? Kunnallisalan kehittämissäätiö, Tutkimusjulkaisu-sarjan julkaisu nro 83.