Kotona asuviksi on laskettu muut kuin sairaaloissa ja terveyskeskuksissa pitkäaikaishoidossa, vanhainkodeissa, vanhusten tehostetussa palveluasumisessa, kehitysvammalaitoksissa tai kehitysvammaisten autetussa asumisessa olleet. Kotona asuvat pitävät sisällään myös ns. tavallisen palveluasumisen, jossa henkilökunta on paikalla vain päivisin (ei-ympärivuorokautinen palvelu).
Säännöllisen kotihoidon asiakkaiksi on tässä huomioitu ne vain ne THL:n kotihoidon asiakaslaskennassa olevat asiakkaat, jotka ovat saaneet kotipalvelua tai kotisairaanhoitoa. Asiakkaisiin ei sisälly niitä henkilöitä, jotka ovat laitoshoidossa tai asumispalvelujen piirissä laskentapäivänä, vaikka heillä olisi palvelu- ja hoitosuunnitelma voimassa.
Palveluasuminen on asumisen palveluissa annettavaa sosiaalipalvelua, jossa palvelunantaja järjestää asiakkaalle hoitoa ja apua sovitulla tavalla. Sosiaalihuollon asiakas asuu palveluasumiseen tarkoitetussa asunnossa ympärivuorokauden, mutta voi saada sosiaalipalveluja ympärivuorokautisesti tai ei‐ympärivuorokautisesti. Ympärivuorokautisessa asumispalvelussa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden ja ei‐ympärivuorokautisessa asumispalvelussa henkilökunta on paikalla vain osan vuorokautta. Asiakas saa palveluntuottajalta sekä asumiseen että muuhun jokapäiväiseen elämään liittyviä palveluja vähintään kerran viikossa.
Tavallisella palveluasumisella tarkoitetaan ikääntyneiden ei-vuorokautista asumispalvelua palveluasumisen yksikössä.
Omaishoidolla tarkoitetaan ikääntyneen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla. Omaishoidon tuki muodostuu hoidettavalle annettavista, hänen tarvitsemistaan palveluista sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista. Kunta ja hoitaja tekevät omaishoidon järjestämisestä toimeksiantosopimuksen.
Lähde: Sotkanet, Thl
Valtaosa ikääntyneistä helsinkiläisistä asuu asuu omassa kodissaan. Vuoden 2019 lopussa 65-74-vuotiaista kotona asuvia on lähes 99 prosenttia, 75-84-vuotiaista 96 prosenttia ja 85 vuotta täyttäneistäkin 84 prosenttia. Kotona asuvien osuus on noussut kaikissa edellä tarkastelluissa ikäryhmissä viimeisen vuosikymmenen aikana. Suurin muutos on tapahtunut 85 vuotta täyttäneiden kohdalla: kotona asuvien osuus on noussut 10 vuoden aikana 11 prosenttiyksikköä.
Kotona asuvista ikääntyneistä osa tarvitsee säännöllisesti apua itsenäisen asumisen mahdollistamiseksi. Alla olevassa kuviossa on tarkasteltu sitä, kuinka suuri osuus kotona asuvista asui vuoden 2018 lopussa asui joko palveluasumisen yksikössä ei-ympärivuorokautisten palveluiden piirissä tai oli säännöllisen kotihoidon asiakkaana. Alle 75-vuotiaista kotona asuviksi lasketuista ikääntyneistä vain kaksi prosenttia eli hieman reilu 1 000 henkilöä oli säännöllisen kotihoidon piirissä ja tavallisessa palveluasunnossa asui vain 75 henkilöä. 85 vuotta täyttäneistä säännöllisen kotihoidon piirissä oli jo 27 prosenttia (yli 3 100 henkilöä) ja tavallisessa palveluasunnossa asui viitisen prosenttia (yli 550 henkilöä).
Osa säännöllisen kotihoidon piirissä olevista ikääntyneistä kuului myös omaishoidon tuen piiriin. Kaikkiaan helsinkiläisistä ikääntyneistä omaishoidon tuella hoidettiin vuonna 2020 noin 1,6 prosenttia (noin 1 850) - 85 vuotta täyttäneistä lähes neljä prosenttia.
Omaisten antama hoiva on todettu tutkimuksissa tärkeimmäksi iäkkäiden hoivan muodoksi, mutta vain murto-osa hoivaajista saa omaishoidon tukea (Blomgren ym, 344). Niin sanotun epävirallisen hoivan piirissä lieneekin paljon kotona asuvia iäkkäitä.
Lähteet:
- Blomgren J. & Einiö E. (2015). Laitoshoidon vähenemisen yhteys ikääntyneiden muihin pitkäaikaishoivan palveluihin ja sairasvakuutuksen korvaamien lääkkeiden kustannuksiin 2000–2013. Yhteiskuntapolitiikka 60 (2015):4.