Henkilöiden ja asuntokuntien tulot

Ikääntyneiden, 65 vuotta täyttäneiden, veronalaisia tuloja saaneiden tulonsaajien osuus Helsingin tulonsaajista vuonna 2014 oli 20 prosenttia ja osuus helsinkiläisten veronalaisista tuloista 19 prosenttia. Vuonna 2010 ikääntyneiden osuus tulonsaajista oli samoin 20 prosenttia, mutta veronalaisten tulojen osuus vain 17 prosenttia kaikkien helsinkiläisten veronalaisista tuloista. Ikääntyneiden merkitys helsinkiläisinä tulonsaajina on viidessä vuodessa selvästi kasvanut.

Tässä tarkastellaan ensin ikääntyneiden henkilökohtaisia veronalaisia tuloja vuosilta 2010 ja 2014, veronalaisten tulojen jakautumista ansio –ja pääomatuloihin sekä tuloeroja iän ja sukupuolen mukaan. Vertailuna käytetään työikäisten tuloja.

Toisena osiona tarkastellaan ikääntyneiden tuloja asuntokunnittain yhden hengen asuntokunnissa ja pariskunnissa, joilla ei ole kotona asuvia lapsia. Tulojen ajallinen vertailu ulottuu vuodesta 2005 vuoteen 2013. Tuloina käsitellään asuntokuntien veronalaisia tuloja sekä kulutusyksikkökohtaisia käytettävissä olevia tuloja ja vertailukohtana ovat kaikki helsinkiläiset asuntokunnat. Lopuksi tarkastellaan ikääntyneiden asuntokuntien välisiä tuloeroja.   

65 vuotta täyttäneiden ikäryhmä muuttuu vuosittain uusien 65 vuotta täyttäneiden, kuolleisuuden ja jonkin verran muuttoliikkeen kautta. Helsingissä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kuollut vuosittain noin 3 500- 4 000 ikäryhmään kuuluvaa henkilöä. Vuodesta 2010 vuoteen 2014 on 65 vuotta täyttäneiden ikäryhmä kasvanut noin 17 000 henkilöllä, joista noin 10 000 kuului nuorimpaan 65-69 vuotiaiden ikäryhmään. Samanaikaisesti ikäryhmästä poistui kuoleman kautta noin 20 000 henkilöä, jotka pääosin olivat yli 80 vuotiaita. Nuorimman 65 vuotta täyttäneiden ikäryhmän osuuden kasvu on vaikuttanut myös koko 65 vuotta täyttäneiden ikäryhmän tulojen rakenteeseen.

Ikääntyneiden ansiotulot voivat muuttua palkka –ja yrittäjätulojen muutosten kautta, mutta yleisin muutos on eläkkeelle siirtymisestä aiheutuva tulojen pieneneminen, vaikka palkka –ja yrittäjätuloja voi saada myös eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin. Eläketulojen peruste on kuitenkin muuttumaton eläkkeen määräytymisen jälkeen. Keskeisin eläkkeiden tasoon muutoksia aiheuttava tekijä on ns. taitettu indeksi eli eläkkeitä korjattaessa huomioidaan 80 % kuluttajahintojen muutoksesta ja 20 % palkkojen muutoksesta.

Pääomatulojen muutokset ovat vaihtelevampia ja osin vaikeammin ennakoitavissa. Omaisuuden myynneistä saatavat luovutusvoitot-tai tappiot sekä osakekurssien vaihtelut aiheuttavat suurimman osan ikääntyneiden pääomatulojen muutoksista. Pääomatulot myös ylikorostuvat ikääntyneiden tuloissa, sillä verottaja merkitsee kuolleen henkilön omaisuuden realisoinnista saadut tulot henkilön tuloiksi kuolinvuoden ajan. Tämä myös nostaa hiukan ikääntyneiden kokonaistuloja.    

Henkilökohtaiset veronalaiset tulot

Henkilöiden veronalaiset tulot jakautuvat ansiotuloihin ja pääomatuloihin. Ansiotuloja ovat palkka –ja yrittäjätulot sekä eläkkeet ja myös saadut sosiaalietuudet kuten esimerkiksi työttömyyskorvaukset. Pääomatuloja ovat mm. luovutusvoitot, korkotulot ja vuokratulot.

Ansiotulojen osuus 65 vuotta täyttäneiden veronalaisista tuloista oli 85 prosenttia vuonna 2014 ja osuus on alentunut vuodesta 2010 reilulla kahdella prosenttiyksiköllä. Pääomatulojen osuus oli 15 prosenttia ja vuorostaan noussut vuoteen 2010 verrattuna. Miehillä pääomatulojen osuus oli naisia selvästi korkeampi, liki 18 prosenttia. Työikäisillä ansiotulojen osuus veronalaisista tuloista oli 65 vuotta täyttäneitä selvästi korkeampi, 93 prosenttia, ja osuus on säilynyt saman tasoisena vuodesta 2010.

Keskimääräiset veronalaiset tulot tulonsaajaa kohti 65 vuotta täyttäneillä tulonsaajilla olivat 29 179 euroa vuonna 2010 (vuoden 2014 rahassa) ja 33 001 euroa vuonna 2014 eli veronalaiset tulot kasvoivat 13 prosentilla. Miesten keskimääräiset veronalaiset tulot kasvoivat vastaavalla ajalla 14 prosentilla ja naisten 12 prosentilla. Työikäisten keskimääräiset veronalaiset tulot vuorostaan alenivat noin yhdellä prosentilla. Miehillä alenema oli voimakkaampi kuin naisilla.

Ansiotuloja 65 vuotta täyttäneillä oli keskimäärin 28 038 euroa ja pääomatuloja keskimäärin 4 963 euroa tulonsaajaa kohti vuonna 2014. Vuodesta 2010 keskimääräiset ansiotulot olivat kasvaneet 10 prosenttia ja keskimääräiset pääomatulot 34 prosenttia. Sekä ansiotulojen että pääomatulojen kasvu oli 65 vuotta täyttäneillä miehillä naisten tulojen kasvua hiukan voimakkaampaa. Työikäisten ansiotulot alenivat reilulla prosentilla ja pääomatulot kasvoivat vajaalla kahdella prosentilla vuodesta 2010 vuoteen 2014.

65 vuotta täyttäneet saivat veronalaisia tuloja noin 84 prosenttia työikäisten keskimääräisistä tuloista vuonna 2014. Ansiotuloissa suhde oli 77 prosenttia, mutta pääomatuloja 65 vuotta täyttäneet saivat lähes kaksinkertaisesti työikäisiin verrattuna.

  

Tarkempi ikäjaottelu vuoden 2014 veronalaisista tuloista osoittaa, että 65 vuotta täyttäneiden tulot olivat sitä pienemmät, mitä vanhemmasta ikäryhmästä oli kysymys. 65 -69 vuotiaiden keskimääräiset veronalaiset tulot olivat vain hiukan alemmat kuin kaikkien työikäisten keskimääräiset tulot eli 95 prosenttia työikäisten tuloista. Miesten tulot tässä ikäryhmässä olivat jopa työikäisten miesten tuloja hiukan korkeammat, naisten tulot sen sijaan vain 89 prosenttia työikäisten naisten tuloista. 85 vuotta täyttäneiden keskimääräiset veronalaiset tulot taas olivat vain 70 prosenttia työikäisten tuloista ja vain noin kaksi kolmasosaa 65-69 vuotiaiden tuloista.

Suurin ikäryhmä kaikista 65 vuotta täyttäneistä tulonsaajista ovat 65-69 vuotiaat, eli tämän ikäryhmän tulot myös painottuvat eniten 65 vuotta täyttäneille lasketuissa keskituloissa.

 

Helsinkiläisten naisten keskimääräiset veronalaiset tulot olivat vain kolme neljäsosaa miesten tuloista, työikäisillä 78 prosenttia miesten tuloista. Ero naisten ja miesten tuloissa jatkuu ja syvenee ikääntyneillä kun 65 -69 vuotiailla naisten tulot olivat 66 prosenttia miesten tuloista ja 85 vuotta täyttäneillä enää 59 prosenttia miesten tuloista.

Yleisin tuloluokka alle 20 000 euroa vuodessa ansainneet

Tulonsaajien veronalaisten tulojen jakautuminen tuloluokittain kuvaa keskimääräisiä tuloja paremmin ikäryhmien välisiä eroja sekä pienituloisten ja suurituloisten osuutta kussakin ikäryhmässä.

Tässä tarkastelussa pienituloisia ovat korkeintaan 20 000 euroa veronalaista tuloa vuoden aikana saaneet. Pienituloisiin kuului 65 vuotta täyttäneistä 38 prosenttia ja pienituloiset ovat ikääntyneiden yleisin tuloluokka. 65 vuotta täyttäneistä miehistä noin neljäsosa ja naisista 45 prosenttia kuului tähän tuloluokkaan.

Pienituloisuus on muita ikäryhmiä vähäisempää 65 -69 vuotiailla, joista pienituloisia oli vajaa kolmasosa, 31 prosenttia. Vanhemmissa ikäryhmissä pienituloisuus on keskimääräistä yleisempää ja 70 vuotta täyttäneistä 41 prosenttia oli pienituloisia. Pienituloisista ikääntyneistä 73 prosenttia oli naisia. Työikäisistä pienituloisia oli 28 prosenttia ja pienituloisista naisia 52 prosenttia.

Ikääntyneiden seuraavaksi yleisin tuloluokka oli 20 000 -30 000 euroa vuodessa veronalaista tuloa saaneet. Tuloluokkaan kuului 28 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä ja osuus oli likimain sama myös 65 -69 vuotiailla ja 70 vuotta täyttäneillä. Naiset ovat 20 000 -30 000 euroa vuodessa ansainneiden luokassa pienituloisten tavoin enemmistönä 64 prosentin osuudella.

Ikääntyneiden tulorakenne painottuu näihin kahteen tuloluokkaan, alle 30 000 vuodessa tuloja saaviin, sillä näihin luokkiin kuului yhteensä 66 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä. 70 vuotta täyttäneistä näihin tuloluokkiin kuului 70 prosenttia. Työikäisistä näihin kahteen tuloluokkaan kuului alle puolet, 45 prosenttia ikäryhmästä ja naisten osuus näissä tuloluokissa oli yhteensä 54 prosenttia.

Yli 30 000 euron vuosituloihin ylsi ikääntyneistä reilu kolmasosa, 34 prosenttia. Työikäisistä taas yli puolella, 55 prosentilla vuositulot ylittivät 30 000 euroa. Näissä keskituloisten ja hyvätuloisten tuloluokissa näkyy jälleen ero nuorempien ja vanhempien ikääntyneiden välillä. 65-69 vuotiaista kolmeen korkeampien tulojen tuloluokkaan kuului 42 prosenttia, 70 vuotta täyttäneistä vain 30 prosenttia. Hyvin suurituloisia yli 100 000 euron vuosituloja saavia oli ikääntyneistä kolme prosenttia, työikäisistä neljä prosenttia.

Naisten osuus tuloluokan tulonsaajista pienenee sekä työikäisillä että ikääntyneillä tulojen kasvaessa. Naisten osuus 30 000 -40 000 euron vuosituloja saavista on hiukan yli puolet sekä ikääntyneillä, että työikäisillä, mutta putoaa lähelle kolmasosaa ylimmässä, eli yli 60 000 vuositulojen tuloluokassa.

  

Ansiotuloja 85 prosenttia, pääomatuloja 15 prosenttia

65 vuotta täyttäneiden keskimääräisistä veronalaisista vuosituloista 85 prosenttia oli ansiotuloja ja 15 prosenttia pääomatuloja verovuoden 2014 aikana. Miesten tuloissa pääomatulot painottuvat naisia enemmän, joten miehillä ansiotulojen osuus oli 82 prosenttia, pääomatulojen 18 prosenttia. Naisilla ansiotulojen osuus oli 88 prosenttia ja pääomatulojen 12 prosenttia. 65 vuotta täyttäneiden naisten ansiotulot olivat 67 prosenttia ja pääomatulot 45 prosenttia miesten vastaavista tuloista. Pääomatulot ovat varsinkin vanhimmissa ikäryhmissä ylikorostuneet, sillä ne sisältävät omaisuuden realisoinnit henkilön kuolinvuonna.

Ansiotuloihin sisältyvät eläketulot muodostivat 77 prosenttia kaikkien 65 vuotta täyttäneiden veronalaisista tuloista. Eläketulojen merkitys ikääntyneiden tulorakenteessa kasvoi iän myötä ja 65 -69 vuotiailla eläketulojen osuus tuloista oli vain 69 prosenttia kun 70 vuotta täyttäneillä se oli 82 prosenttia. Kaikkiaan 65 vuotta täyttäneillä naisilla eläketulojen osuus veronalaisista tuloista oli 81 prosenttia, miehillä vain 73 prosenttia.

Palkkatulojen osuus 65 vuotta täyttäneiden tuloista oli kuusi prosenttia, mutta nuorimmalla ikäryhmällä, 65 -69 vuotiailla, se oli 13 prosenttia. Palkkatuloja oli verovuoden aikana (2013) noin 15 prosentilla kaikista 65 vuotta täyttäneistä. Osalla tulonsaajista palkkatulot ovat vaihtuneet eläketuloiksi kesken verovuoden, osalla taas palkkatuloja on voinut kertyä samanaikaisesti eläketulojen kanssa, sillä työllisiä 65 vuotta täyttäneistä oli vuoden lopussa noin kolme ja puoli prosenttia.

Luovutusvoitot ovat pääomatulojen suurin yksittäinen tulolaji, jonka osuus 65 vuotta täyttäneiden tuloista oli reilu seitsemän prosenttia. Luovutusvoittoa sai noin 13 prosenttia ikäryhmästä ja valtaosa oli saanut voittoa arvopapereiden myynnistä (2013). Vuokratulot muodostivat noin 2,5 prosenttia 65 vuotta täyttäneiden tuloista ja vuokratuloa saavia oli noin kymmenen prosenttia ikäryhmästä (2013).

     

65 vuotta täyttäneiden keskimääräiset ansiotulot tulonsaajaa kohden ovat kasvaneet kymmenellä prosentilla viidessä vuodessa vuodesta 2010 vuoteen 2014, mutta niiden osuus ikäryhmän veronalaisista tuloista on alentunut 87 prosentista 85 prosenttiin. Keskimääräiset palkkatulot ovat alentuneet huomattavasti, lähes kolmasosalla vuoden 2010 tasosta. Keskimääräiset eläketulot ovat vuorostaan kasvaneet selvästi, 16 prosentilla.   

Keskimääräiset pääomatulot ovat nousseet yli kolmasosalla vuoden 2010 tasosta ja niiden osuus 65 vuotta täyttäneiden veronalaisista tuloista on myös noussut 13 prosentista 15 prosenttiin. Luovutusvoitot ovat pääomatulojen suurin tulolaji ja ne ovat kasvaneet lähes kolmasosalla. Myös saadut vuokratulot ovat kasvaneet, samoin kuin muut erittelemättömät pääomatulojen lajit, jotka ovat kasvaneet puolitoistakertaisiksi.  

Työikäisten 25 -64 vuotiaiden keskimääräiset veronalaiset tulot tulonsaajaa kohden ovat vastaavalla ajalla laskeneet hiukan, 1,3 prosentilla ja työikäisten määrä on kasvanut vajaalla neljällä prosentilla. Työikäisten keskimääräiset ansiotulot ovat hieman alentuneet ja pääomatulot vastaavasti nousseet hiukan. Suurimmat muutokset työikäisten keskimääräisissä veronalaisissa tuloissa ovat työttömyysturvaetuuksien selvä nousu ja eläketulojen aleneminen.

Veronalaisista tuloista maksetut verot ja veroluonteiset maksut vaihtelevat suurestikin henkilön tulotason ja tulojen rakenteen mukaan. Kokonaisuutena kuitenkin 65 vuotta täyttäneiden keskimäärin maksamat verot ja veroluonteiset maksut ovat kasvaneet vuodesta 2010 vuoteen 2014 huomattavasti, 28 prosenttia, verrattuna työikäisten vastaavaan yhden prosentin muutokseen. Suurin kasvu on tapahtunut valtionverossa, 43 prosenttia, mutta myös maksetun kunnallisveron määrä on kasvanut 19 prosentilla vuoden 2010 tasosta. Veroluonteisia maksuja 65 vuotta täyttäneet maksoivat 24 prosenttia enemmän vuonna 2014 kuin vuonna 2010. Työikäisten maksaman kunnallisveron määrä on kasvanut vajaalla kolmella prosentilla, muuten verojen ja maksujen määrä on pysynyt lähes ennallaan, kasvua oli vain reilu prosentti.

Veroja ja veroluonteisia maksuja 65 vuotta täyttäneet maksoivat veronalaisista tuloistaan keskimäärin 25 prosenttia vuonna 2014 ja 22 prosenttia vuonna 2010. Työikäisillä verojen ja maksujen osuus oli myös 25 prosenttia vuonna 2014, mutta vuonna 2010 lähes sama eli 24,5 prosenttia.

Asuntokuntien tulot

Vuonna 2013 noin 45 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä kuului yhden hengen asuntokuntiin ja samoin 45 prosenttia kahden aikuisen, pariskuntien, asuntokuntiin. Vuodesta 2005 on pariskuntiin kuuluvien osuus 65 vuotta täyttäneistä noussut noin kolmella prosenttiyksiköllä ja yksin asuvien osuus vastaavasti laskenut. Noin kymmenen prosenttia 65 vuotta täyttäneistä kuului asuntokuntiin, joita ovat pariskunnan ja heidän kanssaan asuvien lasten muodostamat asuntokunnat sekä yksinhuoltaja-asuntokunnat. Lapset näissä asuntokunnissa ovat yleensä täysi-ikäisiä. Nämä asuntokunnat eivät siis kuulu tämän tarkastelun piiriin. Aineiston ulkopuolelle on rajattu myös laitoshoidossa, asunnottomina tai ulkomailla asuvat henkilöt. Verovuoden aikana kuolleiden henkilöiden tiedot eivät sisälly aineistoon. Tästä syystä kuolleiden henkilöiden veronalaiset tulot eivät sisälly myöskään ko. asuntokunnan tietoihin.

Asuntokuntien tuloja käsittelevän aineiston 65 vuotta täyttäneiden perusjoukko on rajattu yhden hengen asuntokuntiin ja sellaisten pariskuntien kahden hengen asuntokuntiin, joilla ei ole kotona asuvia lapsia. Yhden hengen asuntokunnassa viitehenkilö on aina 65 vuotta täyttänyt, mutta pariskunnista toinen henkilö voi olla 65 vuotta nuorempi, suurituloisempi ja mahdollisesti mukana työelämässä.

Yhden hengen 65 vuotta täyttäneiden asuntokuntien keskimääräiset veronalaiset tulot vuonna 2013 olivat 28 500 euroa. Naisten osuus yhden hengen asuntokunnista noin kaksi kolmasosaa, joten yhden hengen asuntokuntien tulot kertovat pääosin naisten tuloista. Yhden hengen asuntokunnista myös 85 vuotta täyttäneiden osuus on korkeampi kuin muissa ikääntyneiden asuntokunnissa, mikä myös painottaa keskimääräisiä tuloja alaspäin.

65 vuotta täyttäneen viitehenkilön lapsettomien pariskuntien keskimääräiset veronalaiset tulot vuonna 2013 olivat 72 800 euroa eli 2,5 kertaiset yhden hengen asuntokuntiin verrattuna. Sekä yhden hengen asuntokuntien, että lapsettomien pariskuntien veronalaiset tulot ovat vuodesta 2005 vuoteen 2013 nousseet, pariskunnilla noin kymmenellä prosentilla ja yksinasuvilla noin 14 prosentilla. Lapsettomien pariskuntien ikärakenne on yksinasuvia nuorempi ja veronalaisissa tuloissa ovat aina mukana naisten tuloja korkeammat miesten tulot.

Mediaani jakaa kyseessä olevan ryhmän kahtia eli puolella ryhmän asuntokunnista tulot ovat pienemmät ja puolella suuremmat kuin mediaanitulot. Yksin asuvien veronalaisten tulojen mediaani vuonna 2013 oli 22 132 euroa ja pariskuntien 55 218 euroa. Yksin asuvien mediaanitulo oli vuodesta 2005 noussut 16 prosenttia ja pariskuntien mediaanitulo 23 prosenttia. Asuntokuntien veronalaisten tulojen mediaani jää sekä yksin asuvilla, että lapsettomilla pariskunnilla keskiarvotulojen alapuolelle, mutta ero on pariskunnilla yksinasuvia suurempi. Pariskuntien välillä tuloerot ovat yksin asuvien välisiä tuloeroja suuremmat ja suurituloisten tulot nostavat pariskuntien tulojen keskiarvoa yksin asuvia enemmän. Ero yksinasuvien ja pariskuntien mediaanituloissa on kuitenkin sama kuin keskiarvotuloissa: pariskuntien tulot ovat noin 2,5 kertaiset yksin asuvien tuloihin verrattuna.   

Asuntokuntien käytettävissä olevat tulot

Maksettujen tulonsiirtojen (verot ja veroluonteiset maksut) sekä saatujen tulonsiirtojen (esimerkiksi asumistuki) jälkeen yksin asuvalla on käytettävissään keskimäärin 83 prosenttia veronalaisista kokonaistuloista, joten vuoden 2013 käytettävissä olevan rahatulon keskiarvo oli 23 700 euroa. Pariskunnalla on vastaavasti käytettävissään 78 prosenttia veronalaisista tuloistaan eli 56 700 euroa.

Kulutusyksikkökohtaiset käytettävissä olevat tulot tarkoittavat verojen ja veroluonteisten maksujen jälkeen käyttöön jääviä tuloja, jotka on suhteutettu asuntokunnan henkilöiden lukumäärään. Asuntokunnan ensimmäinen henkilö saa suhteutuksessa arvon 1 ja toinen henkilö arvon 0,5. Pariskunnan menojen tai kulutuksen siis arvioidaan olevan 1,5 kertaiset yksin asuvaan verrattuna perustuen moninaisiin yhteiskäyttöetuihin.

Asuntokuntien kulutusyksikkökohtainen käytettävissä olevan rahatulon mediaani (vuoden 2013 rahassa). 

Vuonna 2013 yksinasuvien 65 vuotta täyttäneiden käytettävissä olevat mediaanitulot kulutusyksikköä kohden olivat 18 800 euroa vuodessa ja lapsettoman pariskunnan asuntokunnan vastaavat tulot 29 300 euroa vuodessa. Pariskunnan tulot olivat 56 prosenttia yksinasuvaa korkeammat, siis hiukan enemmän kuin 1,5 kertaiset. Ero yksinasuvien ja pariskuntien välillä on hiukan kasvanut vuodesta 2005. Yksinasuvien tulokehitys on ollut pariskuntia heikompaa ja nousua vuodesta 2005 on ollut vain 17 prosenttia kun pariskuntien tulot ovat samassa ajassa kasvaneet 23 prosenttia. 

Kaikilla helsinkiläisillä yksinasuvilla käytettävissä olevan kulutusyksikkökohtaisen tulon mediaani oli 21 100 euroa ja kaikilla lapsettomilla pariskunnilla 31 700 euroa vuonna 2013. Sekä kaikkien yksin asuvien, että kaikkien lapsettomien pariskuntien käytettävissä oleva mediaanitulo on noussut heikommin kuin 65 vuotta täyttäneiden vastaavilla asuntokunnilla siis kymmenellä prosentilla vuodesta 2005 vuoteen 2013. Tästä johtuen 65 vuotiaiden ja vastaavien kaikkien helsinkiläisten asuntokuntien tulot ovat vuodesta 2005 lähentyneet toisiaan.

Asuntokuntien tuloerot

Desiilit eli kymmenykset on muodostettu kaikkien Helsingin asuntokuntien kulutusyksikkökohtaisten käyttötulojen mukaan siten että kuhunkin desiiliin kuuluu 10 % Helsingin asuntokunnista. Muodostuvat desiilirajat vaihtelevat vuosittain. Kuvioihin on merkitty vain vuoden 2013 euromääräiset rajat.

Alimpaan desiiliin eli pienituloisimpaan kymmeneen prosenttiin Helsingin asuntokunnista kuului 3,3 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä henkilöistä eli 3 150 henkilöä vuonna 2013. Vuodesta 2005 vuoteen 2013 on pienituloisimpaan desiiliin kuuluvien 65 vuotta täyttäneiden henkilöiden osuus alentunut noin prosenttiyksiköllä ja noin parilla sadalla henkilöllä. Vuosien 2005 ja 2013 välillä tapahtuneisiin muutoksiin ovat vaikuttaneet eläkkeiden huomattavat indeksikorotukset vuosina 2008 ja 2009 sekä takuueläke vuonna 2011.

65 vuotta täyttäneet ovat muusta väestöstä poikkeava ryhmä siinä, että heillä on periaatteessa aina tulona vähintään kansaneläke tai takuueläke. Alle 65 vuotiailla alimpaan desiiliin sijoittuvilla voi pienituloisuuteen tai tulottomuuteen johtaneita syitä olla useita, esimerkiksi opiskelu, sairaus tai pitkä työttömyys.

Varsinaisesti pienituloisuuden rajana pidetään yleensä 60 prosenttia kaikkien asuntokuntien (tässä Helsingin) käytettävissä olevista kulutusyksikkökohtaisista mediaanituloista. Pienituloisia oli tämän määritelmän mukaan 65 vuotta täyttäneistä yksin asuvista 6 200 henkilöä ja lapsettomista pariskunnista 610 henkilöä vuonna 2013, eli pienituloisia yksin asuvia oli kymmenkertainen määrä pariskuntiin verrattuna. Yksin asuvista pienituloisten osuus oli 14 prosenttia, pariskunnista reilu prosentti vastaavien asuntokuntien henkilöistä vuonna 2013. Pienituloisten osuus on alentunut vuodesta 2005, yksin asuvilla kuitenkin pariskuntia voimakkaammin ja erityisesti vuodesta 2009 lähtien. Kaikista yksinasuvista 20 prosenttia ja kaikista pariskunnista viisi prosenttia oli pienituloisia vuonna 2013 eli tämänkin määritelmän mukaan 65 vuotta täyttäneiden asuntokunnat ovat harvemmin pienituloisia kuin kaikki vastaavat asuntokunnat.

   

Suurituloisimmassa desiilissä asuntokunnan kulutusyksikkökohtaiset käyttötulot olivat vähintään 46 300 euroa vuodessa vuonna 2013. Suurituloisimpiin asuntokuntiin kuului 11 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä vuonna 2013, kaikkiaan 10 400 henkilöä. Suurituloisimpiin kuuluvien 65 vuotta täyttäneiden osuudessa alkoi selvä kasvu vuonna 2010 ja se on jatkunut vuoteen 2014. Kaikkiaan suurituloisten 65 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut 4 200 henkilöllä vuodesta 2005.

Alle 65 vuotiaista suurituloisimpiin asuntokuntiin kuuluvien henkilöiden osuus oli samoin 11 prosenttia vuonna 2013, eli 56 200 henkilöä. Vuodesta 2005 vuoteen 2013 suurituloisimpiin asuntokuntiin kuuluvien alle 65 vuotiaiden henkilöiden osuudessa on tapahtunut hienoinen aleneminen, vaikka määrä onkin kasvanut 1 500 henkilöllä.

Tuloeroja voi tarkastella myös vertaamalla kuinka suuren osuuden kaikista tuloista pienituloiset ja suurituloiset ovat saaneet. Tässä vertailun kohteena ovat 65 vuotta täyttäneiden henkilökohtaiset veronalaiset tulot vuonna 2014. Pienituloisimmat, korkeinaan 20 000 euron vuosituloja saaneet 38 prosenttia ikäryhmästä saivat kaikista 65 vuotta täyttäneiden veronalaisista tuloista 16 prosenttia. Suurituloisimmat, vähintään 60 000 euron vuosituloja saaneet yhdeksän prosenttia ikäryhmästä saivat 32 prosenttia ikäryhmän tuloista.

Miehistä pienituloisimmat 26 prosenttia saivat kaikista miesten tuloista yhdeksän prosenttia. Naisilla pienituloisin 45 prosenttia sai 24 prosenttia naisten tuloista. Suurituloisimmat 16 prosenttia miehistä sai 45 prosenttia miesten tuloista ja suurituloisin neljä prosenttia naisista sai 18 prosenttia naisten tuloista.