Terveydentila ja toimintakyky

Helsinkiläiset ovat väestönä terveempiä kuin kaikki suomalaiset yhteensä. Kelan sairastavuusindeksi vuodelle 2015, joka lasketaan erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen, työkyvyttömien ja kuolleisuuden perusteella, jää Helsingissä ikävakioituna tasolle 90 kun koko maa on sata. Kelan kansantauti-indeksissä ainoastaan psykooseja esiintyy Helsingissä saman verran kuin Suomessa yleensä. Terveyden –ja hyvinvoinnin laitos tuottaa sairastavuusindeksin seitsemän eri sairausryhmän esiintyvyyden perusteella ja siinä Helsingin indeksi oli 81,4 kun koko  maa on sata vuonna 2011 ja ainoastaan syöpäindeksi, 108,6, ylitti koko maan tason.

Helsinkiläisen 65 vuotiaan elinajanodote on lähes yhteneväinen saman ikäisten suomalaisten kanssa. Vuoden 2014 tietojen mukaan helsinkiläisen 65 vuotiaan naisen elinajanodote oli keskimäärin 21,3 vuotta eli nainen eläisi keskimäärin 86,3 vuotiaaksi.  Suomalaisen 65 vuotiaan naisen elinajanodote oli 21,4 vuotta. Helsinkiläisen 65 vuotiaan miehen elinajanodote oli 17,9 vuotta eli mies eläisi keskimäärin 82,9 vuotiaaksi. Suomalaisen miehen elinajanodote oli 18 vuotta. Helsinkiläisen miehen elinajanodote on vuodesta 2000 noussut kahdella ja puolella vuodella ja helsinkiläisen naisen elinajanodote vajaalla kahdella vuodella. Miesten ja naisten välinen ero on kaventunut vuodesta 2000 vuoteen 2014 helsinkiläisillä 0,7 vuodella ja suomalaisilla 0,4 vuodella.

Sairastavuusindeksin ja elinajanodotteen perusteella voisi päätellä, että helsinkiläisen 65 vuotta täyttäneen terveydentila on melko samankaltainen tai hiukan parempi verrattuna muihin suomalaisiin. Näin keskimäärin onkin helsinkiläisten oman arvion perusteella. Terveyden –ja hyvinvoinnin laitoksen vanhuspalveluiden seurantaindikaattoreiden mukaan 63 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä hiukan yli puolet (53 %) koki terveytensä olevan keskitasoinen tai sitä huonompi, suomalaisista myös hiukan yli puolet (56 %) vuonna 2013. Iän myötä huonon terveyden kokemukset yleistyvät siten, että 63-69 vuotiaista vajaa puolet, 70 -79 vuotiaista hiukan yli puolet ja 80 vuotta täyttäneistä noin 70 prosenttia kokee terveytensä huonoksi.

Helsinkiläiset naiset kaikissa 63 vuotta täyttäneiden ikäryhmissä kokevat terveytensä huonoksi harvemmin kuin vastaavat suomalaisnaiset. Alimmillaan terveytensä korkeintaan keskitasoiseksi kokevien osuus oli helsinkiläisillä 63-69 vuotiailla naisilla (39 %), joista siis 61 prosenttia koki terveytensä hyväksi tai melko hyväksi. Vaikka helsinkiläisistä 63 vuotta täyttäneistä miehistä hiukan suomalaisia saman ikäisiä miehiä pienempi osuus koki terveytensä korkeintaan keskitasoiseksi, olivat 70 -79 vuotiaat ainoa ryhmä miehiä, missä helsinkiläiset kokivat terveytensä paremmaksi kuin saman ikäiset suomalaismiehet.

Koulutustaso on yhteydessä useisiin henkilön terveyteen ja elämäntapoihin liittyviin piirteisiin siten, että korkeammin koulutettujen tilanne on parempi kuin matalammin koulutetuilla. Tämä toteutuu myös 63 vuotta täyttäneiden omassa arviossa terveydentilastaan. Korkean koulutustason saaneista vain reilu 40 prosenttia kokee terveytensä korkeintaan keskitasoiseksi, selvästi pienempi osuus kuin matalan tai keskitason koulutuksen saaneista. Helsinkiläisten korkeasti koulutettujen terveys on myös hiukan parempi kuin vastaavien suomalaisten, sillä helsinkiläisistä sekä korkeasti koulutetut miehet (43 %) että naiset (44 %) kokivat terveytensä korkeintaan keskitasoiseksi hiukan harvemmin kuin vastaavat suomalaiset.

Keskitason koulutustason saaneet helsinkiläiset kokevat terveytensä useammin korkeintaan keskitasoiseksi (62 %) kuin vastaavat suomalaiset (55 %). Ero on samansuuntainen miehillä ja naisilla. Keskitason koulutuksen saaneiden helsinkiläisnaisten kokemus terveydestään oli sikäli poikkeava, että heistä suurempi osuus kuin matalan koulutuksen saaneista koki terveytensä korkeintaan keskitasoiseksi.

Matalan koulutustason saaneista noin 61 prosenttia koki terveytensä korkeintaan keskitasoiseksi. Helsinkiläisistä matalan koulutustason saaneista miehistä terveytensä korkeintaan keskitasoiseksi kokevia (70 %) oli selvästi vastaavia suomalaisia korkeampi osuus. Helsinkiläisistä matalan koulutustason saaneista naisista taas huonoksi terveytensä kokeneita (57 %) oli vastaavia suomalaisia selvästi pienempi osuus.

     

Pitkäaikaissairaudet ja niiden lääkehoito

Pitkäaikaisiin sairauksiin käytettäviin lääkkeisiin voi saada Kelalta oikeuden erityiskorvaukseen, joka on joko 65 prosenttia tai 100 prosenttia lääkkeen hinnasta. Helsinkiläisistä 65 vuotta täyttäneistä erityiskorvauksiin oikeutettuja henkilöitä oli noin puolet, 53 prosenttia vuonna 2015. Koko maassa vastaavia korvauksiin oikeutettuja oli suurempi osuus, 60 prosenttia. Korvauksiin oikeutettujen osuus on alentunut noin kahdella prosenttiyksiköllä sekä Helsingissä, että koko maassa vuodesta 2010. Helsingissä tämä tarkoittaa, että 65 vuotta täyttäneistä hiukan vajaalla puolella ei ole erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttavaa pitkäaikaissairautta.

Ikäryhmittäin erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen väestöosuus vaihtelee siten, että oikeutettujen henkilöiden osuus on alimmillaan 65-69 vuotiailla noin 40 prosenttia ja korkeimmillaan 85 vuotta täyttäneillä noin 66 prosenttia ikäryhmästä. Oikeutettujen henkilöiden väestöosuudessa Helsingin ja koko maan välillä on noin 6 -7 prosenttiyksikön ero kaikissa ikäryhmissä.

Erityiskorvattaviin lääkeisiin oikeutettujen henkilöiden osuus 65 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä on vuodesta 2010 vuoteen 2015 vähentynyt kahdella prosenttiyksiköllä ja hiukan vaihdellen kaikissa alle 85 vuotiaiden ikäryhmissä. Pitkäaikaissairauksien voi siis tulkita hiukan vähentyneen. Erityiskorvauksiin oikeutettujen osuudessa on sen sijaan tapahtunut 85 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä hienoinen lisäys. Yhtenä syynä tähän pieneen kasvuun voi olla pitkäaikaisesti laitoshoidossa olevien osuuden väheneminen ja pidempään omassa kodissa tai palveluasunnossa asuminen. Kotonaan ja palveluasunnossa asuvat maksavat lääkkeensä itse, laitoshoidossa ne kuuluvat hoitomaksuun. Erityiskorvausoikeudet ovat myös jossain määrin muuttuneet ajanjakson aikana.

65 vuotta täyttäneillä erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutetuilla on keskimäärin 1,7 oikeutta ikäryhmän erityiskorvauksiin oikeutettua henkilöä kohden. Vähiten oikeuksia on 65-69 vuotiailla, keskimäärin 1,6 oikeutta, ja eniten oikeuksia on 80 -84 vuotiailla sekä 85 vuotta täyttäneillä, 1,8 oikeutta oikeutettua kohden. Yleisimmät erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttavat sairaudet 65 vuotta täyttäneillä ovat krooninen verenpainetauti, diabetes sekä sepelvaltimotauti ja siihen liittyvät sairaudet. Lisäksi seuraavassa käsitellään Alzheimerin tautiin käytettävien lääkkeiden käyttöä.

   

Krooninen verenpainetauti

Kroonisen verenpainetaudin vuoksi erityiskorvausta saavien osuus oli 20 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä vuonna 2015 eli 21 200 henkilöä. Koko maassa verenpainetaudin vuoksi erityiskorvausta sai 27 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä vuonna 2015.

Kaikista erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutetuista helsinkiläisistä 65 vuotta täyttäneistä reilu kolmasosa (39 %) oli oikeutettu erityiskorvaukseen verenpainetautilääkkeistä. Verenpainetautia sairastavien osuus 65 vuotta täyttäneestä väestöstä on selvästi alentunut vuodesta 2010 vuoteen 2015 ja voimakkaimmin 65 -80 vuotiailla. Verenpainetauti kuitenkin on sitä yleisempi mitä vanhemmasta henkilöstä on kysymys. Tautia sairastavien osuus väestöstä oli korkeimmillaan 85 vuotta täyttäneillä helsinkiläisillä 27 prosenttia vuonna 2015.  

Kaikista 65 vuotta täyttäneistä helsinkiläisisistä verenpainetauti on yleisempi miehillä kuin naisilla. Ikäryhmän mukaan kuitenkin verenpainetauti on miehillä naisia yleisempi alle 85 vuotiailla, mutta 85 vuotta täyttäneistä naisilla hiukan yleisempi kuin miehillä.

  

Diabetes

Diabeteksen vuoksi erityiskorvauksiin oikeutettuja oli 13 prosenttia helsinkiläisistä 65 vuotta täyttäneistä, yhteensä 13 300 henkilöä vuonna 2015. Koko maassa osuus oli 16 prosenttia.

Noin neljäsosa (24 %) kaikista erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutetuista helsinkiläisistä oli oikeutettu diabeteslääkkeisiin vuonna 2015. Diabeteslääkkeisiin oikeutettujen osuus väestöstä on kasvanut vuodesta 2010 vuoteen 2015 kolmella prosenttiyksiköllä eli lähes viidellä tuhannella henkilöllä. Kasvua on tapahtunut kaikissa 65 vuotta täyttäneiden ikäryhmissä, mutta voimakkaimmin 80-84 vuotiailla. Diabetesta sairastavien osuus väestöstä oli korkein 80 -84 vuotiailla, 14 prosenttia vuonna 2015, mutta myös 70 -79 vuotiailla osuus ylsi lähes samaan.

  

 Diabetes on yleisempi miehillä kuin naisilla. Vuonna 2015 kaikista helsinkiläisistä 65 vuotta täyttäneistä miehistä 16 prosenttia, naisista 11 prosenttia oli oikeutettu erityiskorvattaviin lääkkeisiin diabeteksen vuoksi. Miehillä diabetes oli yleisin 70-74 vuotiailla (18 %) naisilla vuorostaan 80-84 vuotiailla (13 %).        

Sepelvaltimotauti

Oikeus erityiskorvattaviin lääkkeisiin kroonisen sepelvaltimotaudin ja siihen liittyvän rasva-aineenvaihdunnan häiriön takia oli yhdeksällä prosentilla 65 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä eli 9 700 henkilöllä vuonna 2015. Koko maan kroonisen sepelvaltimotaudin vuoksi erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuus 65 vuotta täyttäneistä oli 13 prosenttia vuonna 2015.

Oikeus oli vajaalla viidesosalla (18 %) erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutetuista 65 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä vuonna 2015. Sepelvaltimotautia sairastavien osuus väestöstä on alentunut kahdella prosenttiyksiköllä vuodesta 2010 vuoteen 2015. Tauti on yleisin 85 vuotta täyttäneillä, joista 18 prosenttia saa erityiskorvausta lääkkeisiin.

  

Sepelvaltimotauti on miehillä huomattavasti yleisempi kuin naisilla ja sitä yleisempi mitä vanhemmasta henkilöstä on kysymys. 65 vuotta täyttäneistä helsinkiläismiehistä 13 prosenttia ja 85 vuotta täyttäneistä neljäsosa sairasti sepelvaltimotautia vuonna 2015. Helsinkiläisnaisilla sepelvaltimotautia sairastavien osuus jäi 65 vuotta täyttäneillä seitsemään prosenttiin ja 85 vuotta täyttäneillä 15 prosenttiin.

Muistisairaudet

Alzheimerin tauti on yksi muistisairauksista, joita ovat myös esimerkiksi aivoverisuonisairaudet ja Lewyn kappale-tauti. Alzheimerin tautia sairastavien määrä ja osuus eivät siis kuvaa kaikkia muistisairauksia sairastavia. Suomen muistiasiantuntijoiden (SUMU) arvion mukaan keskivaikeaa ja vaikeaa muistisairautta esiintyy 4,2 prosentilla 65 -74 vuotiaista, 10,7 prosentilla 75 -84 vuotiaista ja 35 prosentilla 85 vuotta täyttäneistä.

Erityiskorvausoikeus Alzheimerin tautiin käytettäviin lääkkeisiin oli 4 900 helsinkiläisellä vuonna 2015, mikä on hiukan alle viisi prosenttia vastaavan ikäisestä väestöstä. Koko maassa oikeuksia oli hiukan yli viidellä prosentilla 65 vuotta täyttäneistä. Vuodesta 2010 vuoteen 2015 on erityiskorvaukseen oikeutettujen osuus 65 vuotta täyttäneistä ensin hiukan noussut, mutta vuosina 2014-2015 jälleen hiukan laskenut.

  

Alzheimerin tautiin yleensä sairastutaan vanhemmalla iällä, joten alle 80 vuotiaiden lääkekorvauksiin oikeutettujen osuus helsinkiläisistä saman ikäisistä jää alle kymmeneen prosenttiin ja 65-69 vuotiailla huomattavan vähäiseksi. 85 vuotta täyttäneillä lääkekorvauksiin oikeutettujen osuus on lähellä viidesosaa ikäryhmästä.

Alzheimerin tauti on kaikissa 65 vuotta täyttäneiden ikäryhmissä naisilla hiukan yleisempi kuin miehillä. Naisten ja miesten välinen ero on voimakkain 85 vuotta täyttäneillä, jossa naisista viidesosa ja miehistä 15 prosenttia oli oikeutettu erityiskorvaukseen Alzheimerin taudin vuoksi vuonna 2015.

Helsinkiläisten 63 vuotta täyttäneiden oman kokemuksen mukaan muistiaan piti huonona noin viisi prosenttia miehistä ja kuusi prosenttia naisista vuonna 2013. Suomalaisista hiukan suurempi osuus, noin seitsemän prosenttia miehistä ja noin kuusi prosenttia naisista koki muistinsa huonoksi.

Ikä vaikuttaa kokemukseen muistin huonoudesta, joten 63 -69 vuotiaissa huonomuistisia oli varsin pieni osuus. 70 -79 vuotiaista huonoksi koettua muistia on alle kymmenellä prosentilla, mutta helsinkiläisistä suuremmalla osalla kuin suomalaisilla. 80 vuotta täyttäneistä huonomuistisuutta oli kokenut yli kymmenen prosenttia. Helsinkiläisistä 80 vuotta täyttäneistä miehistä suomalaisia selvästi pienempi osuus ja naisista hiukan suurempi osuus koki muistinsa huonoksi.

Toimintakyky

Iäkkään väestön toimintakykyä on vanhuspalvelulain seurantamittareissa tarkasteltu useilla liikkumiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja osallistumiseen liittyvillä mittareilla. Tähän on poimittu vain osa näistä mittareista. Mittarit on koottu kyselyllä vuonna 2013 ja ne koskevat 63 vuotta täyttäneitä henkilöitä.

Yleisenä havaintona voi todeta, että kaikkiin suomalaisiin verrattuna helsinkiläisten kokemukset vaihtelivat mittarin mukaan. Ulkona liikkumisen vaikeuksia helsinkiläiset kokivat vähemmän kuin suomalaiset, mutta talvella liikkumisessa vaikeuksia koettiin suomalaisia enemmän. Helsinkiläiset naiset kokivat toimintakykyyn liittyviä vaikeuksia ja puutteita useammin kuin helsinkiläiset miehet.

Vaikeuksia puolen kilometrin kävelyssä oli 63 vuotta täyttäneistä kokenut lähes neljäsosa helsinkiläisistä miehistä ja lähes kolmasosa helsinkiläisistä naisista, mikä kuitenkin oli hiukan vähemmän kuin vastaavilla suomalaisilla. 80 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä yli puolelle (miehet 54 %, naiset 56 %) puolen kilometrin kävely tuotti vaikeuksia. Helsinkiläisistä miehistä 28 prosenttia, naisista 43 prosenttia koki talvella ulkona liikkumisessa vaikeuksia, selvästi useampi kuin vastaavista suomalaisista.  80 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä osuudet olivat miehistä 61 prosenttia ja naisista 70 prosenttia.

Asunnossa liikkumisen koki vaikeaksi sekä helsinkiläisistä että suomalaisista 75 vuotta täyttäneistä miehistä 15 prosenttia. Helsinkiläisistä naisista asunnossa liikkuminen tuotti vaikeuksia 19 prosentille, mikä oli selvästi vähemmän kuin vastaavilla suomalaisilla naisilla (22 %). Arkitoimet tuottivat suuria vaikeuksia 12 prosentille helsinkiläisistä miehistä ja 27 prosentille helsinkiläisistä naisista.

Helsinkiläisistä miehistä tuntee itsensä yksinäiseksi harvempi (5 %) kuin suomalaisista ja miehet tuntevat myös naisia harvemmin olevansa yksinäisiä. Helsinkiläisistä naisista vuorostaan itsensä yksinäiseksi itsensä koki hiukan useampi (13 %) kuin suomalaisista naisista (11 %). Yksinäisyyttä kokivat erityisesti 80 vuotta täyttäneet helsinkiläiset naiset, joista lähes neljäsosa (23 %) koki itsensä yksinäiseksi.

Elintavat

Helsinkiläisten 65 vuotta täyttäneiden elintavat ovat useilla osoittimilla tarkasteltuna suomalaisia saman ikäisiä paremmat. Lihavien osuus on pienempi kuin kaikilla suomalaisilla 65 vuotta täyttäneillä, päivittäin tupakoivien osuus samoin, vapaa-ajan liikuntaa harrastavien osuus korkeampi ja kasviksia syödään enemmän.

Alkoholia liikaa käyttäviä 65 vuotta täyttäneitä on helsinkiläisissä kuitenkin selvästi koko maata (12 %) suurempi osuus (16 %) sekä miehissä että naisissa. Audit-C on menetelmä, jossa kolmella kysymyksellä selvitetään kuinka usein, paljonko päivittäin ja kuinka paljon kerralla alkoholia nautitaan. Vastaukset pisteytetään ja jos pistemäärä on riittävän suuri, vastaaja tulkitaan alkoholia liikaa käyttäväksi. 

Terveet ja toimintakykyiset elinvuodet

Terveiden elinvuosien mittamisen tavoitteena on ollut selvittää, johtaako kasvu elinajanodotteen pituudessa myös terveenä ja toimintakykyisenä elettyjen vuosien lisääntymiseen. Selvitystä on Euroopan komission aloitteesta tehnyt EHLEIS (European Health & Life Expectancy System) 11 EU:n valtion yhteistyönä (http://www.eurohex.eu ). Valtioiden tasoiset selvitykset löytyvät EHLEIS nettisivulta. Selvitykset terveydentilasta perustuvat Euroopan maissa tehtävään tulo –ja elinolokyselyyn (EU-SILC). Kyselystä ei ole saatavissa kaupunkitietoa Suomen osalta otoksen pienuuden vuoksi.

EHLEIS määrittelee terveet elinvuodet kolmen indikaattorin avulla: 1) pitkäaikaissairastavuus, 2) oma arvio terveydentilasta ja 3) oma arvio toimintakyvystä. Näille indikaattoreille on löydettävissä vastineet kunnittaisista ja Helsinkikohtaisista terveystilastoista, joita seuraavissa laskelmissa on käytetty. Kunkin indikaattorin esiintyminen, osuus 65 vuotta täyttäneistä on suhteutettu 65 vuotiaan elinajanodotteeseen ja näin on saatu terveiden elinvuosien odote. 

Helsinkiläisen 65 vuotiaan miehen elinajanodote oli 17,9 vuotta ja naisen 21,3 vuotta vuonna 2014. Vuodesta 2000 vuoteen 2014 helsinkiläisen miehen elinajanodote oli kasvanut 2,5 vuodella ja naisen 1,7 vuodella. Suomalaisen 65 vuotiaan miehen elinajanodote vuonna 2014 oli 18 vuotta ja naisen 21,5 vuotta. Suomalaisen miehen elinajanodote oli vuodesta 2000 vuoteen 2014 kasvanut samoin kuin helsinkiläismiehen, 2,5 vuodella ja naisen hiukan enemmän kuin helsinkiläisnaisen, 2,1 vuodella.

Pitkäaikaissairaita ovat kaikki erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutetut ( ei rajoitetusti erityiskorvattuja) 65 vuotta täyttäneet henkilöt. Pitkäaikaissairaista on saatavilla aikasarjatieto Kelan Kelasto-tilastotietokannasta ja vertailutieto kunnittain.

Helsinkiläismiehen pitkäaikaissairaudesta vapaa elinajanodote oli 7,9 vuotta (44 % elinajanodotteesta), suomalaismiehen 6,8 vuotta (38 %) vuonna 2014. Vuodesta 2000 vuoteen 2014 helsinkiläismiehen pitkäaikaissairaudesta vapaan eliniän odote oli kasvanut 1,1 vuodella, suomalaismiehen 0,6 vuodella.

Helsinkiläisnaisen pitkäaikaissairaudesta vapaa elinajanodote oli 9,6 vuotta (45 % elinajanodotteesta), suomalaisnaisen 8,2 vuotta (38 %) vuonna 2014. Vuodesta 2000 vuoteen 2014 helsinkiläisnaisen pitkäaikaissairaudesta vapaan eliniän odote oli kasvanut 1,1 vuodella, suomalaisnaisen 1,0 vuodella.

Suomalaisten vastaukset EU-SILC tutkimuksen vuoden 2010 kyselyssä antavat pitkäaikaissairauksista vapaaksi  elinajanodotteeksi pidemmän ajan kuin erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen perusteella tehty laskelma, miehille 8,8 vuotta ja naisille 8,9 vuotta. Eroon voi olla useita syitä. Rekisteritieto voi esimerkiksi sisältää sairauksia, joita kyselyssä ei mielletä pitkäaikaisiksi.

Oma arvio terveydentilasta perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alueellisen terveys-ja hyvinvointitutkimuksen kyselyn vastauksiin vuodelta 2014.

Hyvän tai melko hyvän terveyden ajan osuus 65 vuotiaan helsinkiläismiehen elinajanodoteesta oli 9,2 vuotta eli 51 prosenttia odotettavissa olevasta elinajasta. Helsinkiläisnaisella hyvän tai melko hyvän terveyden aikaa oli 11,8 vuotta eli 56 prosenttia odotettavissa olevasta elinajasta.     

  

Oma arvio toimintakyvystä perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alueellisen terveys-ja hyvinvointitutkimuksen kyselyn kysymykseen: Pystyttekö kävelemään noin puolen kilometrin matkan levähtämättä. Rajoittuneeksi toimintakyky on tulkittu niillä, jotka ovat vastanneet puolen kilometrin kävelemisen olevan erittäin vaikeaa tai mahdotonta. Hyvä tai melko hyvä toimintakyky on niillä, joilla vaikeuksia ei ollut tai vaikeuksia oli vain jonkin verran. Hyvän tai melko hyvän toimintakyvyn osuus 65 vuotiaan helsinkiläismiehen elinajanodoteesta oli 15,4 vuotta eli 86 prosenttia odotettavissa olevasta elinajasta. Helsinkiläisnaisella hyvän tai melko hyvän toimintakyvyn aikaa oli 17 vuotta eli 80 prosenttia odotettavissa olevasta elinajasta.     

     

 

Lähdeluettelo:

  • Murto J, Sainio P, Pentala O, Koskela T, Luoma M-L, Koponen P, Kaikkonen R ja Koskinen S. Vanhuspalvelulain vaikutukset ikääntyneen väestön toimintakykyyn ja koettuun palvelutarpeeseen: seurantaosoittimet. Verkkojulkaisu: www.terveytemme.fi/ath/vanhuspalvelulaki
  • Kaikkonen R, Murto J, Pentala O, Koskela T, Virtala E, Härkänen T, Koskenniemi T, Ahonen J, Vartiainen E & Koskinen S. Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen perustulokset 2010-2015. Verkkojulkaisu: www.thl.fi/ath