Helsinkiläiset ikääntyneet ovat keskimäärin varsin hyvintoimeentulevia, eikä heidän tulotasonsa jää kauas työikäisen väestön keskituloista. Ikääntyneiden tulotaso on viime vuosina myös noussut ja ero työikäiseen väestöön kaventunut. Vaikka ikääntyneen väestön toimeentulosta saa varsin positiivisen kuvan monilla yleisillä taloudellista toimeentuloa mittaavilla mittareilla, kaikilla ikääntyneillä asiat eivät kuitenkaan ole yhtä hyvin. Ikääntyneiden taloudellista toimeentuloa onkin tärkeää tarkastella myös pienituloisuuden näkökulmasta.

 

Ei ole olemassa yhtä tiettyä mittaria, jonka perusteella voitaisiin esittää kokonaiskuva siitä, kuinka suuri osa ikääntyneistä on pienituloisia. Pienituloisuuden kuva muuttuu valitusta määritelmästä ja mittarista riippuen. Kun pienituloisuutta tarkastellaan, on tärkeää, että tarkastelunäkökulmia ja käytettäviä mittareita on useita.

 

Tässä pienituloisuutta tarkastellaan pienituloisuusasteen ja Kelan maksamien perusturvaetuuksien mukaan. Perusturvaetuuksista tarkasteluun on nostettu kansaneläke, asumisen tuet ja toimeentulotuki. Pienituloisuutta kuvaavat tulo- ja etuustiedot eivät kerro suoraan tulojen riittävyydestä, ja siksi on tarpeen tarkastella myös väestötutkimuksella kerättyä tietoa ikääntyneiden koetusta toimeentulosta (ks. Koettu toimeentulo).

 

Joka viides vanhuuseläkeläinen sai kansaneläkettä

 

Ikääntyneen väestön pääasiallinen tulonlähde on vanhuuseläke (ks. Vanhuuseläkkeet). Valtaosalla vanhuuseläkkeen saajista (lähes 80 %) eläke maksetaan kokonaan ansioihin sidottuna työeläkkeenä. Noin joka viidennelle työeläkettä oli kertynyt niin vähän (yksinasuvalla alle 1 300 €/kk, parisuhteessa olevalle alle 1 160 €/kk), että hänelle maksettiin kansaneläkettä. Kelan maksama kansaneläke on täysimääräisenä yksinasuvalla hieman alle 630 euroa kuukaudessa ja parisuhteessa elävällä hieman alle 560 euroa kuukaudessa. Jos eläkkeensaajan kokonaiseläke jää kuukautta kohden alle 777 euron, hän voi saada takuueläkettä. Takuueläkkeellä taataan eläläiselle 785 euron vähimmäiseläke.

 

Kansaneläkettä saavia ikääntyneitä oli Helsingissä 23 800 vuonna 2018, 22 prosenttia ikääntyneistä. Heistä suurimmalla osalla vanhuuseläke muodostui työeläkkeen ja kansaneläkkeen yhdistelmästä. Kolmella prosentilla (3 400 henkilöä) vanhuuseläke jäi niin pieneksi, että sitä täydennettiin takuueläkkeellä. Niin kansaneläkkeen kuin takuueläkkeen saaminen on naisilla yleisempää kuin miehillä.

 

 

Kaikki  kansaneläkkeen saajat eivät kuitenkaan ole huonosti toimeentulevia. Kansaneläke on henkilökohtainen etuus, johon esimerkiksi  puolison tulot tai oma varallisuus eivät vaikuta. Vaikka siis saisi pientä kansaneläkettä, voi taloudellinen tila olla turvattu vaikkapa puolison tulojen tai oman varallisuuden avulla. Toisaalta täytyy muistaa myös se, että kun tarkastellaan pienituloisuutta kansaneläkkeen saamisen näkökulmasta, tarkastelun ulkopuolelle jäävät ne, joiden työeläke jää vain hieman kansaneläkkeen maksurajan yläpuolelle.

 

Yksinasuvista ikääntyneistä yli 12 prosenttia on pienituloisia

 

Pienituloisuusaste kertoo, kuinka suuri osa väestöstä asuu kotitalouksissa, joiden käytettävissä olevat rahatulot ovat pienemmät kuin 60 prosenttia koko maan kaikkien kotitalouksien tulojen mediaanista. Pienituloisuusasteen vanhuutena on, että siinä tarkastellaan kotitalouden käytettävissä olevia kulutusyksikkökohtaisia rahatuloja, jotka pitävät sisällään myös verottomat etuudet kuten asumistuen ja perustoimeentulotuen. Vuonna 2016 pienituloisuusraja oli yksinasuville 14 500 euroa vuodessa (n. 1 200 €/kk)  ja kahden hengen kotitalouksille 21 750 euroa vuodessa (n. 1 800 €/kk/kotitalous). Helsingin 65 vuotta täyttäneistä yhden hengen kotitalouksista 12,4 prosenttia (5 700) ja kahden hengen kotitalouksista 1,4 prosenttia (328) oli pienituloisia tämän määritelmään mukaan.

Useampi kuin joka kymmenes sai eläkkeensaajan asumistukea

 

Vaikka tulot olisivatkin edellä esitetyn pienituloisuusrajan yläpuolella, monella ne eivät silti riitä kattamaan välttämättömiä elinkustannuksia - etenkään Helsingissä, jossa esimerkiksi asumisen kustannukset ovat koko maan keskiarvoa huomattavasti korkeammat. Näissä tilanteissa toimeentuloa turvaa ikääntyneidenkin osalta asumisen tuet ja toimeentulotuki. Pienituloisen eläkeläisen asumista tuetaan pääasiassa eläkeläisten asumistuella - yleistä asumistukea ikääntyneistä sai alle prosentti (0,2 %). Eläkkeen saajan asumistukea sai vuonna 2018 lähes 14 000 ikääntynyttä (12,7 %). Asumistuen saajista lähes 90 prosenttia asuu yksin ja 97 prosenttia vuokra-asunnossa.

 

Jos ansiotulot tai syyperusteiset etuudet ja asumisen tuet eivät riitä turvaamaan toimeentuloa, viimesijaisen turvaverkon tarjoaa myös ikääntyneille toimeentulotuki. Helsinkiläsistä asuntokunnista, joissa vanhin asukas oli täyttänyt 65 vuotta, alle 3 000 (3,2 %) oli vuoden 2018 aikana perustoimeentulotuen piirissä. Perustoimeentulotuen lisäksi toimeentulotukea maksetaan täydentävänä ja ehkäisevänä toimeentulotukena. Täydentävää toimeentulotukea sai 1 200 (1,4 %) ja ehkäisevää 900 (1,1 %). Perustoimeentulotuen saajien vähäistä lukumäärää vanhuuseläkeläisten kohdalla selittää osaltaan se, että takuueläke nostaa vanhuuseläkeläisen tuloja juuri sen verran, että oikeutta perustoimeentulotukeen ei välttämättä synny. Toisaalta toimeentulotuen alikäytön suhteen juuri ikääntyneet ovat riskiryhmä (esim. Ohisalo ja Saari, 2014). Toimeentulotuen alikäyttöä on selitetty muun muassa heikentyneellä toimintakyvyllä, etuuksiin liittyvän tiedon puutteella ja haluttomuudella hakea tukea. 

 

Ikääntyneillä pienituloisuus periytyy yleensä eläkettä edeltäneeltä ajalta

 

Ikääntyneiden pienituloisuuden taustalla on esimerkiksi pitkittynyttä työttömyyttä tai pitkäaikaissairauksista ja erilaisista vammoista johtuvaa työkyvyttömyyttä, jonka seurauksena työeläkettä kerryttävää työuraa ei kerry ja vanhuuseläke maksetaan kansaneläkkeenä. Osalla taustalla voi olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia. Pienituloisuus on keskimääräistä yleisempää yksinasuvilla, matalasti koulutetuilla ja maahanmuuttajataustaisilla. Tutkimuksissa on todettu, että pelkkä perusasteen koulutus, yli 65 vuoden ikä ja yhden hengen taloudessa asuminen ovat pienituloisuuden ja jopa köyhyyden riskitekijöitä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018; Eskelinen ja Sironen, 2017; Kuivalainen yms. 2017).

 

 

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2018). Iäkkäät: eriarvoisuus iäkkäillä. Osoitteessa  https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/elamankulk... [viitattu 26.10.2018]

 

Eskelinen, Niko ja Jiri Sironen (2017). Köyhyys. Syitä ja seurauksia. Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin.

 

Kuivalainen Susan & Rantala Juho  & Ahonen Kati & Kuitto Kati & Liisa-Maria Palomäki (2017). Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo 1995-2015. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 1/2017.

 

Mukkila, Susanna, Kristiina Aalto ja Anna-Riitta Lehtinen (2018). Sosiaaliturvan riittävyys viitebudjettien valossa. Talous ja yhteistkunta 1/2018, 24-29.

 

Ohisalo, Maria ja Juho Saari (2014). Kuka seisoo leipäjonossa? Kunnallisalan kehittämissäätiö, Tutkimusjulkaisu-sarjan julkaisu nro 83.