Osallistuminen, vapaaehtoistyö ja avun tarve

Vapaaehtoistyö on perinteisesti määritelty tutkimuksissa palkattomaksi ja vapaaehtoiseksi toiminnaksi, jota tehdään toisten ihmisten tai yhteisöjen hyväksi. Suomalaisten ajankäyttötutkimuksessa vapaaehtoistyötä teki noin 30 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä suomalaisista vuonna 2009, hiukan suurempi osuus kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Vapaaehtoistyö oli kaikenikäisillä painottunut enemmän harrastuspiireihin kuin aikaisemmin. Ystäviä, naapureita ja työtovereita autetaan eniten, mutta 65 vuotta täyttäneet auttavat vähemmän kuin nuoremmat ikäryhmät. Lastenlapsiaan on auttanut hiukan useampi kuin joka kymmenes 65 vuotta täyttäneistä. Eläkeläisten kotitaloudet saavat vähemmän apua kuin kotitaloudet keskimäärin, samoin työttömien kotitaloudet. ( Tilastokeskus, Hyvinvointikatsaus 3/ 2011, Riitta Hanifi)   

Taloustutkimuksen Kansalaisareenalle vuonna 2015 tekemän kyselytutkimuksen mukaan suomalaisista ikäihmisistä 38 prosenttia (65-79 vuotiaat) osallistuu vapaaehtoistyöhön. Noin puolet heistä (51 %) tekee vapaehtoistyötä järjestötoiminnan piirissä, 41 prosenttia organisoimattomasti ja yhdeksän prosenttia molempia. Yleisimmät vapaaehtoistyön muodot olivat auttaminen (39 %), ystävätoiminta (18 %), talkootyö (16 %) ja hallinto -ja luottamustehtävät (14 %).

Osallistuminen ja vapaaehtoistyö

Helsinkiläisistä ikäihmisistä ei saa edellä kuvattuja tietoja, mutta Terveyden –ja hyvinvoinninlaitoksen alueellisessa terveys-ja hyvinvointitutkimuksessa on kysytty ikäihmisten osallistumisesta. Osallistumiseen saattaa sisältyä vapaaehtoista toimintaa ja toisten auttamista.  

Jonkin kerhon, järjestön, yhdistyksen, harrastusryhmän tai hengellisen tai henkisen yhteisön toimintaan (esimerkiksi urheiluseura, asukastoiminta, puolue, kuoro, seurakunta) osallistui 63 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä noin 30 prosenttia vuonna 2014. Helsinkiläiset ovat toiminnoissa mukana hieman enemmän kuin suomalaiset saman ikäiset miehet ja naiset yleensä. Eniten toimintaan osallistuvat helsinkiläiset 63-69 vuotiaat naiset, mutta vielä 80 vuotta täyttäneistä helsinkiläismiehistä reilu neljäsosa ja naisista noin viideosa osallistuu jonkin järjestön tms. toimintaan. Nuorimmissa senioreissa naiset osallistuvat miehiä aktiivisemmin, mutta iän karttuessa naisten osallistuminen vähenee. Osallistuminen on positiivisesti yhteydessä koulutuksen määrään: Mitä parempi koulutustausta, sitä enemmän osallistuu erilaiseen järjestötoimintaan. Kulttuuri- ja liikunta-alan toimintaan osallistuminen on Helsingissä suurempaa kuin keskimäärin Suomessa. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt sen sijaan ovat muualla Suomessa Helsinkiä yleisempiä osallistumisen areenoita.

Saada elämäänsä mielekästä ja kehittävää tekemistä on ikääntyneiden yleisin peruste aktiiviselle osallistumiselle. Syyn mainitsi yli puolet 55 – 74 vuotiaista ja noin 40 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä. Osallistava toiminta rikastaa elämää. Nuoremmat seniorit haluavat myös oppia uusia asioita, saada tietoa ja tutustua uusiin ihmisiin, vanhimmat puolestaan haluavat kuulua johonkin ryhmään, tavata muita samassa tilanteessa olevia ja löytää vertaistukea.

Yhdistys- ja järjestötoiminnassa ovat yhteisöllisyys, mielekäs tekeminen ja yhteisiin asioihin vaikuttaminen tärkeitä syitä olla mukana. Kulttuurinen toiminta tuottaa kokemuksellisesti yksilöllistä, mutta jaettuna yhteisöllistä hyvinvointia, ja liikunnan harrastaminen mahdollistaa osallistumisen muihin aktiviteetteihin. Ikääntyneet ovat myös hyvin tietoisia osallistumisen ja konkreettisen tekemisen tuomista hyvinvointivaikutuksista.

Se, ettei vapaaehtoistyötä koeta itselle tarpeelliseksi, on keskeisin syy olla osallistumatta järjestö- ja yhdistystoimintaan etenkin nuorimpien seniorien keskuudessa, joista lähes 60 prosenttia ei tuntenut tarvetta osallistua. Aktiivinen elämä ja harrastaminen aina edellytä yhteisöllisiä puitteita. Esimerkiksi luova toiminta ja liikuntaharrastukset aikaansaavat hyvinvointikokemuksia ilman seuraakin.  75 vuotta täyttäneistä taas noin kolmasosa ilmoitti osallistumattomuuden syyksi ajanpuutteen, reilu neljäsosa oman tai läheisen terveydentilan ja noin neljäsosa koki, ettei kiinnostavaa toimintaa järjestetä lähiympäristössä.

Osallistua voi myös pyrkimällä vaikuttamaan kunnan ja valtakunnan päätöksentekoon. Vaaleissa ehdokkaiksi asettuneet henkilöt ovat usein muullakin tavoin aktiivisia. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ehdokkaina olleista helsinkiläisistä noin viidesosa oli täyttänyt 60 vuotta. Osuus oli hieman suurempi kuin koko maassa yhteensä. Myös vuoden 2012 kunnallisvaaleissa helsinkiläisistä ehdokkaista joka viides oli täyttänyt 60 vuotta. Koko maassa 60 vuotta täyttäneiden ehdokkaiden osuus oli korkeampi, neljäsosa kaikista ehdokkaista (Tilastokeskus, vaalitilastot).

Helsinkiläisistä 63 vuotta täyttäneistä 78 prosenttia on yhteydessä kotitalouden ulkopuolisiin ystäviin ja sukulaisiin lähes päivittäin tai ainakin pari kertaa viikossa, miehistä lähes 70 prosenttia ja naisista yli 80 prosenttia. 80 vuotta täyttäneistä näin tiivistä yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin pitäviä oli liki samansuuruinen osuus (THL, Vanhuspalvelulain seurantaosoittimet 2014).

Vaikka yli neljäsosa ikäihmisistä osallistuu aktiivisesti järjestöjen tms. toimintaan ja valtaosa pitää tiiviisti yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, on niitä jotka kokevat yksinäisyyttä. 

Helsinkiläisistä ikääntyneistä koko maata suurempi osuus tuntee itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinäiseksi kaikissa ikäryhmissä. Naisilla on yksinäisyyden kokemusta miehiä useammin ja yksinäisyyttä kokevien osuus kasvaa iän myötä. 80 vuotta täyttäneistä helsinkiläisnaisista itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus oli vertailun korkein, reilu viidesosa (22 %). Kaikista 63 vuotta täyttäneistä helsinkiläismiehistä kahdeksan prosenttia ja helsinkiläisnaisista kolmetoista prosenttia tunsi itsensä yksinäiseksi vuonna 2014.   Vastentahtoinen yksinäisyys ei välttämättä ole pelkkää läheisten ja tärkeiden ihmisten puutetta, se voi olla myös kyvyttömyyttä saada kontaktia toisiin ihmisiin ja sellaisenaan tietynlaista avuttomuutta. Yksinäisyyden tunnetta ja vastentahtoista yksin olemista voivat aiheuttaa myös erilaiset toimintakyvyn puutteet ja muistihäiriöt. 

 

 

Ikääntyneet avun tarvitsijoina

Lähes kaikki 63 vuotta täyttäneet helsinkiläiset, (97 %) arvioivat saavansa tarvittaessa apua joltain läheiseltään, kuten puolisolta tai muulta lähiomaiselta, ystävältä, naapurilta tai muulta läheiseltä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alueellisen terveys-ja hyvinvointitutkimuksen mukaan vuonna 2014. Vähiten luottavaisia olivat 80 vuotta täyttäneet naiset, joista viisi prosenttia ei uskonut saavansa apua läheisiltään, tai ehkä läheisiä ei ollut.

Kansainvälisen TOOLS -tutkimuksen mukaan Suomen kaupungeissa on keskieurooppalaisiin kaupunkeihin verrattuna selvästi keskimääräistä suurempi osuus niitä, joilla ei ole ketään auttajaa ja selvästi vähemmän niitä, joilla on varmasti tiedossa joku auttaja. TOOLS -tutkimusaineiston tulosten valossa Helsingin 50 vuotta täyttäneistä 29 prosentilla ei ole ketään auttajaa. Vantaalla vastaava osuus on 26 prosenttia ja Espoossa 24 prosenttia. Kaiken kaikkiaan pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Vantaa) 50 vuotta täyttäneistä 63 prosentilla ei ole yhtään erittäin varmaa auttajaa. Esimerkiksi Alankomaissa ja Saksan kaupungeissa vastaava osuus oli selvästi alempi, 23 ja 24 prosenttia.   (Helsingin kaupungin tietokeskus, Kvartti 3/2014: Ari Niska).

Helsingissä ilmeni myös eniten hajontaa oletetun avun saamisessa: Kaikista mukana olleista kaupungeista Helsingissä oli eniten niitä, joilla ei ole ketään auttajaa, mutta toisaalta Espoota ja Vantaata suurempi osuus niitä, joilla on tiedossa ainakin yksi auttaja varmasti. Merkittävää on, että pääkaupunkiseudun 50 vuotta täyttäneistä joka neljännellä ei ollut tiedossa ketään, jolta voisi saada säännöllistä hoitoapua. Helsingissä osuus oli kaikista tutkimuksessa mukana olleista kaupungeista korkein. Luottamus avun saamiseen näyttäisikin näiden tulosten valossa riippuvan siitä, onko henkilöllä ylipäätään läheisiä ihmissuhteita ja toisaalta siitä, minkälaisesta ja kuinka intensiivisestä avun tarpeesta on kyse: Satunnaista apua saadaan helposti, pitkäaikaisen ja säännöllisen avun saaminen on epävarmempaa.

Ikääntyneiden taloudellisen tuen tarve on toimeentulotuen saajien määrällä mitattuna vähäistä, ikääntyneiltä itseltään kysyttynä kohtalaista. Helsinkiläisten 65 vuotta täyttäneiden toimeentulotuen saajien määrä on viime vuosien aikana vakiintunut noin kolmen prosentin tuntumaan 65 vuotta täyttäneistä ja pitkäaikaiseen toimeentulotukeen oikeutettujen osuus noin puoleen prosenttiin. (Helsingin kaupungin sosiaali-ja terveysvirasto) Takuueläke (2011) ja eläkeläisten asumistuki nostavat kaikkein pienituloisimipien toimeentuloa, toimeentulotuen saajien vähäisen määrän perusteella lähes riittävästi.

Kun kysymys on ikääntyneen kotitalouden menojen kattamisesta, on tilanne toinen kuin toimeentulotukea myönnettäessä. Ikääntyneillä voi olla pitkäaikaisia lainoja tai muita sitoumuksia, jotka on välttämätöntä hoitaa. Esimerkiksi asuntojen korjaustöiden kustannukset voivat rajoittaa muiden menojen hoitamista. Noin joka viides 63 vuotta täyttänyt helsinkiläinen mies ja joka neljäs helsinkiläinen nainen kokee vaikeuksia kotitalouden menojen kattamisessa pelkästään tulojensa avulla. Ruuasta, lääkkeistä ja lääkärikäynneistä on joutunut tinkimään 12- 14 prosenttia, nuoremmista hiukan useampi kuin 80 vuotta täyttäneistä ja naisista useampi kuin miehistä.

       

   

Kun kotitalouden menojen kattaminen tuloilla on hankalinta 80 vuotta täyttäneille niin ikäryhmä tarvitsee myös nuorempia enemmän apua aivan tavallisista päivittäisistä arkitoimista selviytymiseen. 80 vuotta täyttäneet eivät kuitenkaan ole joutuneet tinkimään ruuasta tai lääkkeistä samassa määrin kuin alle 80 vuotiaat.

Apua heikentyneen toimintakykynsä vuoksi tarvitsevien osuus jää noin kymmeneen prosenttiin alle 70 vuotiaista helsinkiläisistä eikä alle 80 vuotiaillakaan ylitä viidesosaa. Erilaiset toimintakykyyn liittyvät vaikeudet kuitenkin lisääntyvät  viimeistään 80 ikävuoden jälkeen. Naisilla arki tuottaa usein miehiä enemmän ongelmia, mikä osittain liittyy iäkkäiden naisten yksinelämiseen. Koko maan ikäihmisiin verrattuna helsinkiläisissä on kuitenkin hiukan vähäisempi osuus apua tarvitsevia kaikissa ikäryhmissä.  

  

Apua tarvitsevat 63 vuotta täyttäneet ovat myös saaneet apua, sillä riittämättömästi apua saaneiden osuus jää vain noin kolmasosaan apua tarvinneista. Riittämättömästi apua saaneiden osuus on silti korkeampi kuin koko maassa, missä apua tarvinneista kokee saaneensa sitä riittämättömästi noin neljäsosa.

Helsinkiläisistä nuorin ikäryhmä, alle 70 vuotiaat kokevat saaneensa apua riittämättömästi yleisemmin kuin vanhemmat ikäryhmät. Apua tarvinneista 63 vuotta täyttäneistä naisista riittämättömästi apua on saanut reilu kolmasosa, miehistä vajaa kolmasosa. Kun avun tarve nousee iän myötä näyttää myös avun saanti nousevan, sillä apua tarvinneiden ja sitä riittämättömästi saaneiden 80 vuotta täyttäneiden osuus ei ole sen suurempi kuin nuoremmiskaan ikäryhmissä.

Kun avun tarve esitetään palveluiden tarpeena ja kysytään palveluiden riittävyyttä palvelua tarvinneilta helsinkiläisiltä, nousee riittämättömästi palvelua saaneiden osuus selvästi apua riittämättömästi saaneita korkeammaksi. Yli puolet (59 %) 63 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä sosiaalitukea tarvinneista koki saaneensa riittämättömästi sosiaalituen palveluja, joita ovat mm. sosiaalityöntekijän vastaanotto ja toimeentulotuki. Lähes yhtä suuri osuus (51 %) koki saaneensa riittämättömästi omaishoidon tuen palveluja. Riittämättömästi palvelua saaneiden osuudet näissä palveluissa ovat myös koko maassa korkeimmat, mutta hiukan Helsinkiä alemmat.

  

Kotihoidon ja laitoshoidon palveluiden riittävyys koskee 75 vuotta täyttäneitä. Kotihoidon palvelua riittämättömästi kokee saaneensa lähes puolet (44 %) palvelua tarvinneista helsinkiläisistä. Kotihoidon palveluissa ero Helsingin ja koko maan välillä on huomattava. Laitoshoidon palveluita kokee saaneensa riittämättömästi vajaa kolmasosa  (32 %) niitä tarvinneista, koko maassa noin neljäsosa. Terveyskeskuslääkärin palveluita tarvinneista 63 vuotta täyttäneistä lähes kolmasosa (30 %) koki saaneensa palveluita riittämättömästi.

Myös liikuntapalveluja tarvitsisi useampi (39 % riittämättömästi), ja kulttuuripalveluja, joita riittämättömästi koki saaneensa 15 prosenttia 63 vuotta täyttäneistä palveluja tarvinneista sekä Helsingissä että koko maassa.

 

Lähdeluettelo:

  • Murto J, Sainio P, Pentala O, Koskela T, Luoma M-L, Koponen P, Kaikkonen R ja Koskinen S. Vanhuspalvelulain vaikutukset ikääntyneen väestön toimintakykyyn ja koettuun palvelutarpeeseen: seurantaosoittimet. Verkkojulkaisu: www.terveytemme.fi/ath/vanhuspalvelulaki
  • Kaikkonen R, Murto J, Pentala O, Koskela T, Virtala E, Härkänen T, Koskenniemi T, Ahonen J, Vartiainen E & Koskinen S. Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen perustulokset 2010-2015. Verkkojulkaisu: www.thl.fi/ath