Onnellisuus ja tyytyväisyys elämään

Onnellisuus edustaa subjektiivisen (itse koetun) hyvinvoinnin mittaria, jonka katsotaan koostuvan useista hyvän elämän osatekijöistä. Varsinkin tulojen, koulutuksen ja terveyden hyvän tason katsotaan lisäävän onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämään. Yhteys hyvän elämän osien ja onnellisuuden välillä ei kuitenkaan ole suoraviivainen. Suomessa asiaa on tutkinut mm. Sakari Kainulainen, jonka tutkimus on osoittanut, että myös onnellisia köyhiä ja onnettomia rikkaita on olemassa (Yhteiskuntapolitiikka 79 (2014):5).

 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tutkii alueellisessa terveys –ja hyvinvointitutkimuksessaan (ATH) myös onnellisuutta ja sen jakautumista Suomessa. Kyselyn mukaan suomalaisista 20 vuotta täyttäneistä puolet koki itsensä viimeisten 4 viikon aikana suurimman osan aikaa onnelliseksi vuosina 2013-2015. Helsinkiläisistä hiukan pienempi osuus, 46,5 prosenttia koki itsensä onnelliseksi. Ero helsinkiläisten ja koko maan välillä pysyi kaikissa ikäryhmissä, mutta oli voimakkain 55-74 vuotiailla naisilla.

Miehet kokevat itsensä yleensä naisia useammin onnellisiksi. Näin oli myös Suomessa ja Helsingissä.  Ikäryhmissä 55-74 vuotiaat helsinkiläisistä 47 prosenttia koki itsensä suurimman osan aikaa onnelliseksi, miehistä puolet, mutta naisista vain 45 prosenttia. 75 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä 45 prosenttia koki itsensä onnelliseksi, miehistä 49 prosenttia ja naisista 42 prosenttia.

  

Helsinkiläisistä ikääntyneistä kaikenikäiset miehet kokevat itsensä naisia useammin onnellisisiksi. Miehistä hiukan yli puolet koki itsensä onnellisiksi kun taas naisista vain noin 45 prosenttia. Vähiten onnellisia olivat 80 vuotta täyttäneet naiset.

Koulutustason mukaan 63 vuotta täyttäneistä matalan koulutuksen saaneista miehet ja naiset olivat yhtä onnellisia ja heistä hiukan alle puolet koki itsensä onnelliseksi. Keskitason ja korkean koulutuksen saaneista miehistä hiukan yli puolet koki itsensä onnelliseksi, mutta naisista vain 43 prosenttia eli hiukan matalan koulutuksen saaneita harvempi.

Kaikista 63 vuotta täyttäneistä elämän laatunsa hyväksi tuntevien osuus oli suurin helsinkiläisillä miehillä, joista lähes 60 prosenttia koki elävänsä hyvää elämää. Elämänlaatunsa hyväksi tuntevien helsinkiläismiesten osuus oli hiukan korkeampi kuin vastaavien suomalaismiesten. Miehiä pienempi osuus, noin puolet (51 %) helsinkiläisnaisista koki elämänlaatunsa hyväksi. Silti myös helsinkiläisnaisista suomalaisnaisia hiukan useampi koki elävänsä hyvää elämää.

Kokemus hyvästä elämänlaadusta vähenee iän myötä. Kun kuusikymppisistä helsinkiläisistä 65 prosenttia koki elämänlaatunsa hyväksi, niin seitsemänkymppisistä heitä oli noin viitisenkymmentä prosenttia ja kahdeksankymmentä vuotta täyttäneistä noin nelisenkymmentä prosenttia. 70 -79 vuotiaat helsinkiläisnaiset poikkeavat tästä hiukan, sillä heistä elämänlaatunsa hyväksi tuntevien osuus (46 %) oli pienempi kuin saman ikäisten suomalaisnaisten ja myös selvästi pienempi kuin saman ikäisten helsinkiläismiesten.  

 

Lähdeluettelo:

  • Murto J, Sainio P, Pentala O, Koskela T, Luoma M-L, Koponen P, Kaikkonen R ja Koskinen S. Vanhuspalvelulain vaikutukset ikääntyneen väestön toimintakykyyn ja koettuun palvelutarpeeseen: seurantaosoittimet. Verkkojulkaisu: www.terveytemme.fi/ath/vanhuspalvelulaki
  • Kaikkonen R, Murto J, Pentala O, Koskela T, Virtala E, Härkänen T, Koskenniemi T, Ahonen J, Vartiainen E & Koskinen S. Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen perustulokset 2010-2015. Verkkojulkaisu: www.thl.fi/ath